Kuntavaaliohjelma 2013-2016

Kristillisdemokraateilla on Helsingissä kaksi kunnanvaltuutettua sekä edustus monissa lautakunissa ja luottmamustoimissa. Näillä vaikuttamisen paikoilla KD pyrkii toteuttamaan niitä asioita, joita kunnallisvaaliohjelmassa lupasimme ajaa.

———–

Helsingin Kristillisdemokraattien kärkiteemat kunnallisvaaleissa 2012:

• Kaupungin taloudessa on noudatettava säästäväisyyttä ja velkaantuminen pysäytettävä, jotta on varaa huolehtia hyvistä peruspalveluista eri-ikäisille ja eri elämäntilanteissa oleville tulevaisuudessakin.

•  Sosiaali- ja terveyspalveluiden hoitoketjut on tehtävä saumattomiksi ja hoito tarpeenmukaiseksi yhdistämällä eri palvelumuotoja.

•  Asumiskustannuksia on laskettava lisäämällä vuokra-asuntotuotantoa ja nopeuttamalla asuntorakentamista parantamalla rakennusvalvonnan laatua ja joustavuutta.

•  Helsingin seudun kehityksen perustaksi on luotava toimiva ja kustannustehokas ratkaisu, jossa lähidemokratia ja laaja yhteistyö toteutuvat.

Sisällysluettelo

1.            Elinvoimainen ja turvallinen Helsinki

2.            Sosiaali- ja terveydenhuolto

3.            Varhaiskasvatus ja koulutus

4.            Liikunta ja vapaa-aika

5.            Kulttuuri ja kirjastot

6.            Asuminen ja maankäyttö

7.            Ympäristö ja rakentaminen

8.            Energiantuotanto

9.            Liikenne ja joukkoliikenne

10.           Pääkaupunkiseudun kehitys

 

1.    Elinvoimainen ja turvallinen Helsinki

Helsinki on paitsi pääkaupunki myös maamme talouden, kulttuurin ja kehityksen veturi. Pääkaupunkiseudun menestys on samalla koko Suomen menestystä. Kaupungin luottamushenkilöt ovat avainasemassa tässä kehityksessä. Heidän tehtävänään on huolehtia kaikkien helsinkiläisten mahdollisuuksista parempiin elinolosuhteisiin. Helsingin Kristillisdemokraatit ovat mukana täydellä panoksella, tavoitteenaan rakentaa kestävälle arvoperustalle taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti vastuullista kaupunkia, joka palvelee asukkaidensa hyvinvointia tulevaisuudessakin.

Kristillisdemokraatit haluavat kehittää Helsingistä kansainvälistä, innovatiivista ja monimuotoista kaupunkia, jossa luodaan edellytykset toimeentulolle kannustamalla rehelliseen yrittämiseen ja työntekoon sekä mielekkääseen opiskeluun; jossa eläminen, asuminen ja liikkuminen myös julkisilla paikoilla on turvallista kaikille, etenkin lapsille, vanhuksille ja vammaisille, ja jossa palvelut ovat kaikkien ulottuvilla ja asukkaat voivat vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Kannamme erityistä huolta vähäosaisista ja syrjäytymisvaarassa olevista. Lapsiperheiden asema on meille Kristillisdemokraateille tärkeä, sillä lapsissa ja nuorissa on myös Helsingin tulevaisuus. Haluamme turvata sen, että jokaisen lapsiperheen saatavilla on tarvittavat palvelut, päiväkodit ja koulut. Tavoitteisiin päästäksemme tarvitsemme kestävää taloudenhoitoa, tervettä elinkeinotoimintaa, kohtuullisempia asumiskustannuksia sekä lähipalveluiden kehittämistä.

Haluamme Helsingin, jossa liikenne- ja energiaratkaisut sekä rakennus-, kulttuuri- ja muut hankkeet perustuvat kaupungin kokonaisetuun ja ottavat huomioon asukkaiden erilaiset tarpeet eri elämäntilanteissa. Ratkaisuja ei pidä tehdä yksittäisten painostusryhmien itsekkäiden etujen tai utopistisen kuvitelmien ohjaamina. Painotamme sitä, että kustannuksia lisääviä tavoitteita toteutetaan sen mukaan kuin niihin on taloudellisia mahdollisuuksia. Talouden reunaehdot, velkaantumisen riskit, ikärakenteen muutos ja menojen kasvun hillitseminen pitää huomioida päätöksenteossa. Kaupungin menorakennetta on korjattava kestävämmälle pohjalle ja velkaantuminen käännettävä laskuun, lasten ja nuorten paremman tulevaisuuden turvaamiseksi.

Tarjoamme Kristillisdemokraattiselta arvopohjalta todellisen vaihtoehdon, joka korostaa inhimillistä lähiyhteisöllisyyttä, vastuullista vapautta ja realistista taloudenhoitoa.

 

Helsinki         (Lähde: 2011 tilastotietoja Helsingistä)

 

Väkiluku Helsinki:                  588 549

Väkiluku Helsingin seutu:       1 349 453

Työpaikat:                            407 676

Työttömyysaste:                   7,7 %

Kaupungin työntekijät:           39 198

Kaupungin talousarvio 2012

Kaupungin verotulot:             2 209 miljoonaa euroa

Kaupungin toimintamenot:     4 372 miljoonaa euroa

 

2.    Sosiaali- ja terveydenhuolto

Sosiaali- ja perusterveydenhuollon lähipalvelut on turvattava kaikkialla Helsingissä. Palveluja kehitettäessä on huomioitava eri väestöryhmien tarpeet, kuten lapsiperheet ja yksinelävät. Terveyskeskuspalveluiden keskittäminen entistä kauemmas asukkaista vaikeuttaa etenkin lapsiperheiden, liikuntarajoitteisen ja kasvavan vanhusväestön elämää sekä lisää autoliikennettä ja siitä aiheutuvia kustannuksia, myös päästöjä. Se, että kaupunki rakentaa terveyskeskuksen, jonka palvelut kesäisin siirretään vaikeiden kulkuyhteyksien päähän, ei vaikuta taloudellisesti eikä ekologisesti kestävältä palvelutoiminnalta.

Palvelu- ja hoitoketjut on tehtävä saumattomiksi ja hoito tarpeenmukaiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja yhdistäen. Tavoitteeksi on asetettava hoitosuhteen jatkuvuus ja palvelusetelin käyttö on rajoitettava vain jononpurkuihin.

Hoitoon pääsyä on tehostettava. Uutta tietotekniikkaa voidaan hyödyntää, mutta on luotava myös palvelumalli niille, jotka eivät voi tietotekniikkaa käyttää. Mikäli palveluja joudutaan keskittämään kauas, tulee ratkaista kuljetusongelmat. Laitoshoitoon rinnastettavaan palveluasumiseen pääseminen on perustuttava hoidon tarpeeseen eikä se saa kaatua omaisuusrajoihin.

Ennaltaehkäisyssä on pyrittävä päihteiden, erityisesti alkoholin käytön vähentämiseen. Päihteiden käytön vähentämistä on ajettava laajalla rintamalla, kuten aiemmin tupakanpolton vähentämistä. Päihdepalvelut on liitettävä terveysasematoimintaan niin, että hoitoon ohjaaminen tapahtuu viiveettä. Tukitoimia on kohdennettava erityisesti syrjäytymisvaarassa oleviin perheisiin ja nuoriin. Kristillistä päihdetyötä on tuettava.

On selvitettävä miten voitaisiin vähentää turhia todistuskäytäntöjä sairauslomatapauksissa, jotta terveydenhoitohenkilökunnalle jäisi enemmän aikaa muihin tehtäviin.

Hyvän ja inhimillisen saattohoidon pitää olla yksi kuntalaisten perusoikeuksista. Saattohoitoa on kehitettävä ja lisättävä ikärakenteen muutosta vastaavaksi.

Asunnottomuus ja syrjäytyminen ovat suuria ongelmia erityisesti Helsingissä. Kristillisdemokraatit esittävät asunnottomuuden vähentämiseksi uusien asunnottomille suunnattujen asuntoloiden rakentamista sekä tukea asunnottomien parissa tärkeätä työtä tekeville kolmannen sektorin toimijoille.

Neuvolapalveluiden sekä kolmannen sektorin toimijoiden on tuettava vanhempia paitsi kasvatustehtävässä myös parisuhteen hoidossa, sillä puolisoiden keskinäinen suhde on tärkeä turvallisuustekijä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Vuotuisten neuvolakäyntien määrää on voitava lisätä, jos perhe-elämässä ja lapsen olosuhteissa uhkaa tapahtua suuria muutoksia tai niitä on jo tapahtunut.

Mielenterveysongelmista kärsivien lasten ja nuorten on saatava psykiatrista apua nykyistä nopeammin. Oppilashuollossa on sovellettava varhaisen puuttumisen periaatetta. Kouluissa tarvitaan terveydenhoitajien lisäksi koululääkäreitä ja -psykologeja. Pelkkä lisäresursointi ja opinto-ohjaajien ja koulukuraattorien määrän lisäys eivät riitä. Kodin ja koulun välisen yhteistyön lisäksi koulun, sosiaalitoimen ja nuorisotoimen ammattikasvattajien keskinäistä yhteistyötä on kehitettävä.

Helsingin Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä, että vammaisten asumispalveluissa otetaan huomioon tarvitsijoiden yksilölliset tarpeet. Palveluasumista kehittävien toimien lisäksi tarvitaan liikunta-, näkö- tai muulla tavoin vammaisille soveltuvien asuntojen rakentamista sekä liikuntaesteisten ottaminen huomioon varsinkin yleisiä tiloja suunniteltaessa. Kaupungin on huolehdittava, että vammaiset, samoin kuin vanhukset, saavat myös tietoa heille kuuluvista palveluista.

Sosiaali- ja terveydenhoito  (Lähde: 2011 tilastotietoja Helsingistä)

 

Terveyspalvelut v. 2010

Kaupungin terveysasemia                                                26

Kaupungin sairaaloita                                                       5

Terveyskeskuslääkäreitä                                                   296

Perusterveydenhuoltokäyntejä                                          3 984 709

 

Laitoshoito kaupungin sairaaloissa

Sairaansijoja                                                                    1 240

Hoitopäiviä                                                                        519 037

 

Sosiaalipalvelut v. 2009

Toimeentulotukea saaneet kotitaloudet                              40 947

Lastensuojelun asiakkaat                                                  8 961

Kotihoidontukea saavat perheet 31.12.2009                     6 617

Kunnallisessa päivähoidossa 31.12.2009                         20 098

 

 

 

 

3.   Varhaiskasvatus ja kolutus

Kaupungin on huolehdittava päiväkotien ja koulujen ja niiden pihojen turvallisuudesta ja viihtyvyydestä. Rakennusten sisäilman laatu on selvitettävä ripeästi mutta huolellisesti. Jos homevaurioita havaitaan, ongelmat on ratkaistava kiireellisyysjärjestyksessä tarkoituksenmukaisella tavalla.

Päiväkoti- ja kouluruuan raaka-ainehankinnoissa on suosittava kotimaista lähiruokaa mahdollisuuksien mukaan. Ruokahuoltoa on voitava valvoa, jotta raaka-aineet ja niiden lähteet kyetään nopeasti selvittämään. Aterioiden on oltava paitsi monipuolisia, ravitsevia ja terveellisiä myös vaihtelevia ja maukkaita. Kasvisruokaan ei saa ketään pakottaa, mutta kasvisvaihtoehdon on oltava houkutteleva. Makeis- ja virvoitusjuoma-automaatit eivät kuulu kouluihin. Näiden sijasta lapsille on tarjottava terveellinen välipala, kuten hedelmä.

Maahanmuuttajataustaisia lapsia ei pidä keskittää omiin päiväkotiryhmiinsä tai koululuokkiinsa. Heitä on integroitava tasaisemmin kantasuomalaisten lasten ryhmiin, mikä on huomioitava maahanmuuttajia asutettaessa. Tavoite tulee olla, ettei maahanmuuttajalapsia olisi päiväkoti- tai opetusryhmässä enempää kuin 25 prosenttia. Päiväkodilla ja peruskoululla on tärkeä tehtävä siinä, että maahanmuuttajalapsi oppii kielen ja kulttuurin niin, että hänkin aikuisena voi antaa osansa kaupunkimme hyvinvoinnille.

Sijaisjärjestelmä kaupungin päiväkodeissa kaipaa uudistamista esimerkiksi siten, että kehitetään yhteistyötä alan oppilaitosten kanssa työharjoittelijoiden saamiseksi, ettei henkilöstömäärä työntekijöiden poissaolojen takia jäisi alle säädettyjen vähimmäisrajojen. Vakinaisen ammattihenkilöstön riittävyyden takaamiseksi on työn houkuttavuutta kuitenkin lisättävä työehtoja parantamalla.

Avoimella leikkipuisto- ja kerhotoiminnalla on tärkeä tehtävä lapsiperheiden kohtaamispaikkoina kotien kasvatustyön tukemisessa. Niitä on Helsingissä ylläpidettävä etenkin taloudellisesti haastavana aikana.

Vanhempien kasvatusvastuuta on korostettava, mutta heidän edellytyksiään vastuunottoon on vahvistettava. Opettajalle on järjestettävä aikaa yhteydenpitoon vanhempien kanssa ja henkilökohtaiseen tapaamiseen vähintään kerran lukuvuodessa, ja useamminkin, lapsen aloittaessa uudessa päiväkodissa tai koulussa.

Koulun läheisyys ja koulumatkan turvallisuus ovat erityisen tärkeitä esi- ja alakoululaisille. Heille on oppilasmäärien laskiessakin oltava mahdollisuus lähikouluun esimerkiksi tehostamalla tilojen yhteiskäyttöä. Helsingin seudun liikenteen (HSL) Jouko-palvelulinjoja on koululaisille lisättävä sinne, missä etäisyydet kasvavat. Koulureittien turvallisuuden parantamiseksi jalkakäytäviä ja suojateitä on rakennettava tarpeen mukaan myös pientaloalueille.

Opettajilla on oltava käytössään tarvitsemansa välineet ja riittävä oppimateriaali ja työehtojen on vastattava kasvanutta vaatimustasoa. Hankinnoissa on noudatettava kestävää kehitystä. Oppikirjojen jatkuvan uusimisen tarpeellisuutta on tarkoin harkittava ja hyödynnettävä enemmän tietoverkkoja.

KiVa Koulu -ohjelma antaa kiusaamisen ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen välineitä, joiden toimivuutta arvioidaan. Järjestelmää on kehitettävä ja pyrittävä ulottamaan se kaikkiin Helsingin kouluihin. Oppilaskunnan lisäksi on tärkeää ottaa vanhemmat mukaan kiusaamisen vastaiseen työhön. Jos kiusaamista havaitaan, on osapuolten vanhempienkin osallistuttava tapauksen käsittelyyn.

Oppilaitosterveydenhuollon asemaa sosiaali- ja terveyskasvatuksen välineenä on vahvistettava. Päihde- ja seksuaalivalistuksen lisäksi peruskoulun yläluokilta alkaen on annettava myös avioliitto- ja perhekasvatusta.

Toisen asteen opinnoissa on tärkeää, että tarjonta on monipuolista, laadukasta ja työelämän tarpeita vastaavaa. Helsingissä on arvioitava jatkuvasti koulutustarpeita ja järjestettävä koulutusta sen mukaisesti. Työelämä- ja yrittäjyyskasvatusta tarvitaan kaikilla koulutusasteilla. Peruskouluun sisältyviä työelämään tutustumisjaksoja on syvennettävä lukiossa. Yhdeksännen luokan opinto-ohjaajille on kohdennettava lisäresursseja, että nämä voivat ohjata niitä nuoria, jotka peruskoulun päättäneenä vuonna eivät ole saaneet opiskelu- tai työpaikkaa.

Helsingin on vahvistettava asemaansa maamme johtavana opiskelukaupunkina. Yliopistojen ja korkeakoulujen toimintaedellytykset on turvattava. Helsinkiin on saatava lisää kohtuuhintaisia opiskelija-asuntoja. Perheellisten opiskelijoiden etuuksia on parannettava, ettei opiskelua tarvitse lapsen syntymän takia keskeyttää.

Kaupungin pitää kehittää yhteistyötä elinikäisen oppimisen periaatetta palvelevien vapaan sivistystyön oppilaitosten kanssa, sillä ne voivat joustavasti vastata muuttuviin tarpeisiin. Avoimina aikuisoppilaitoksina etenkin kansanopistot tavoittavat ammattiuraansa etsiviä ja sitä vaihtavia, työttömiä, syrjäytymisvaarassa olevia ja maahanmuuttajia.

Koulutus        (Lähde: 2011 tilastotietoja Helsingistä)

 

Kaupungin perus- ja lukiokoulutus               2009

Peruskouluja                                                              158

Lukioita                                                                       37

Oppilaita yhteensä, joista                                           66 500

  • ala-asteella                                    28 902
  • yläasteella                                     16 520
  • lukioissa                                        14 034
  • aikuislukioissa                                2 269
  • ruotsinkielisissä kouluissa                4 775

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

4.    Liikunta ja vapaa-aika

Helsingin Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä sitä, että kaikilla helsinkiläisillä on mahdollisuus virkistävään liikuntaan ja vapaa-aikaan.

Kaupungin on suunniteltava asuin- ja puistoalueet sellaisiksi, että ne kannustavat kaupunkilaisia omatoimiseen liikuntaan.

Helsinkiläisten arkiliikuntaa edistetään turvallisten kävely- ja pyöräreittien rakentamisella. Pyörätiet on turvallisuussyistä erotettava kävelyteistä nykyistä selvemmin. Mahdollisuuksia pyörän käyttöön tulee myös parantaa laajentamalla entisestään pyöräteiden ja kaistojen verkostoa.

Lisäksi tarvitaan monipuolisia liikuntapaikkoja, jotka myös innostavat liikkumaan. Suurten liikuntakeskusten rakentamisessa on otettava huomioon paitsi ympäristövaikutukset myös huolehdittava liikenneyhteyksistä ja rakennettava niiden yhteyteen riittävät parkkitilat.

Ulkoliikuntapaikkojen ylläpidosta talvisin on pidettävä hyvää huolta. Niitä on tärkeä pitää auki myös myöhään iltaisin ja viikonloppuisin, jotta arkipäivätyötä tekevillä ihmisillä on hyvät mahdollisuudet niiden käyttämiseen.

Kesäisin on uimarantojen ja puistojen siisteydestä ja turvallisuudesta huolehdittava ja edistettävä kaupunkilaisten oman vastuun kantoa yhteisistä virkistysalueista.

Räjähdysmäisesti lisääntynyt valkoposkihanhikanta ja sen ulosteet aiheuttavat uimarantojen ja läheisten nurmialueiden virkistyskäytölle haittaa, joka kohdentuu etenkin lapsiin ja lapsiperheisiin. Ongelma voidaan ratkaista lintuaidoilla ja ihmiselle vaarattomilla karkotteilla.

Merellinen Helsinki on myös veneilijöiden ja vapaa-ajankalastajien kaupunki. Kaupungin on kehitettävä yhteistyötään veneseurojen kanssa. Helsingin edustan saaria on saatava nykyistä enemmän veneily- ja retkeilykäyttöön rakentamalla niihin turvallisia rantautumispaikkoja. Kalastusharrastuksen turvaamiseksi kalakantojen kehitystä on seurattava ja niiden elinvoimaisuudesta huolehdittava vesiensuojelun, lupamenettelyn ja kalanistutusten avulla.

Kaupungin liikuntatoimessa pitää edistää etenkin lasten ja nuorten liikuntaa ja urheiluharrastusta. Liikuntapaikkoja on avattava junioritoiminnalle tarjoamalla liikuntaseuroille mahdollisuus käyttää maksutta kaupungin tiloja lasten ja nuorten liikunnassa. Hallivuorojen jaossa pitää lapsille ja nuorille turvata soveltuvimmat harrastusajat.

Matalan kynnyksen EasySport-toimintaa lapsille ja nuorille on edelleen kehitettävä yhteistyössä seurojen kanssa. Vähävaraisten lasten ja nuorten urheilumahdollisuuksia on tuettava myös myöntämällä heille apurahoja.

Liikunta         (Lähde: 2011 tilastotietoja Helsingistä)

 

Liikuntapaikkoja                                                               2009

 

Ulkoiluteitä ja kuntoratoja, km                                           216

Sisäliikuntahallit sekä kunto- ja voimailusalit                     32

Uimahalleja                                                                       14

Jäähalleja                                                                         10

Luonnonjääkentät                                                            73

Uimarantoja                                                                      28

Venepaikkoja                                                                   12 06

 

5.    Kulttuuri ja kirjastot

Helsinki on kulttuurikaupunki, jonka asukkaat tarvitsevat arvoisensa kulttuuripalvelut. Kaupungin on pidettävä huolta kulttuuritarjonnan monipuolisuudesta ja siitä, että maksut pysyvät kohtuullisina. Tätä tavoitetta edistää omien museoiden kehittäminen ja helsinkiläisten taiteilijoiden.

Omista lähtökohdista ammentavien kaupungin kulttuuri- ja taidelaitosten elinvoimaisuus ja kehitysmahdollisuudet on turvattava tulevaisuudessakin. Kaupunki tarvitsee lähivuosina uuden taidemuseon Meilahden taidemuseon tilalle, kun toiminta nykyisissä tiloissa loppuu. Uuden taidekeskuksen rakentamisessa on kiinnitettävä huomiota paitsi ympäristönäkökohtiin myös toimiviin liikenneyhteyksiin sekä siihen, miten se palvelee kaupunkisuunnittelua kokonaisuudessaan.

Kaupungin kulttuurilaitosten keskinäistä yhteistoimintaa on kehitettävä, samoin kuin yhteistyötä muiden kulttuurialan toimijoiden, kuten oppilaitosten, kanssa. Yhteistyöetuja on haettava myös yritystoiminnan kanssa, mutta yhteistyö yksityisten toimijoiden kanssa ei saa tapahtua yksipuolisesti niiden ehdoilla. Monipuolistaessaan kulttuuritarjontaa ja sen laatua kaupungin pitää kustannustenjaon lisäksi ottaa huomioon, miten yhteistyö palvelee olemassa olevia kulttuuri- ja taidelaitoksia, taiteilijoita ja kaupunkilaisia.

Kulttuuri- ja taidetapahtumia on tuettava eri puolilla kaupunkia. Tukiratkaisuissa on huomioitava myös kristillisen kulttuurin tukemisen tarve. Myös työskentely- ja esitystilojen hankintaan ja ylläpitoon tarvitaan tukea.

Etenkin lasten oman kulttuurin ja aikuisten tuottaman lastenkulttuurin edistäminen on tärkeää. Lapsen ja nuoren taidekasvatukseen ja -harrastukseen on kohdennettava tukea.

Nuorisotiloilla on tärkeä merkitys lasten ja nuorten yhteisöllisyydentunteen vahvistamisessa ja syrjäytymiskehityksen estämisessä. Tästä syystä nuorisotilojen säilyttäminen ja ylläpito tulee turvata.

Kaupunginosien omaehtoista asukastoimintaa on tuettava esimerkiksi asukastaloverkostoa vahvistamalla ja laajentamalla.

 

Kirjastot

Kirjastopalvelut on pidettävä maksuttomina ja riittävän laajoina. Kirjastojen tietoyhteiskuntapalveluja on kehitettävä etenkin ikääntyville kaupunkilaisille, joilla ei ole omia tietoliikenneyhteyksiä.

Töölönlahden rannalle valmistuvan keskustakirjaston yhteyteen on tärkeä rakentaa tarkoitukseen sopivia tiloja myös kaupunkilaisten omalle harrastustoiminnalle sekä kulttuuri- ja taide-esityksille.

Keskustakirjaston valmistuttuakin kaupunki tarvitsee hyvät lähikirjastot. Palvelun parantamiseksi osaa sivukirjastoista on voitava pitää auki myös viikonloppuisin ja iltaisin.

Kulttuuri        (Lähde: 2011 tilastotietoja Helsingistä)

 

Kansallisooppera                                      v. 2009

–       Näytäntöjä                                         264

–       Kävijöitä                                             218 336

Ammattiteattereita                                      10

–       Näytäntöjä                                          3 019

–       Kävijöitä                                              687 629

Elokuvasaleja                                              34

–       Käyntikerrat/asukas                            3,6

–       Kaupunginkirjasto, lainauspisteitä       51

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

6.    Asuminen ja maankäyttö

Helsingin Kristillisdemokraatit ovat huolissaan asumiskustannusten jyrkästä noususta Helsingissä. Asumiskustannusten nousuun pitää puuttua erilaisin toimenpitein. Myös mahdollisuudet monimuotoiseen asumiseen pitää turvata. Kaikki helsinkiläiset eivät halua asua suurilla ja tiivisti rakennetuilla asuinalueilla. Erilaisten asuinalueiden ja asumismuotojen olemassaolo pitää turvata tulevaisuudessakin. Yksinasuvien helsinkiläisten määrä on huomattava ja kasvava. Tämä tulee huomioida asuntotuotannossa lisäämällä yksiöiden ja kaksioiden rakentamista.

Helsingin Kristillisdemokraatit sitoutuvat toimiin, jotka tähtäävät asumiskustannusten jatkuvan nousun taittamiseen. Kaupunki päättää maankäytöstä ja pystyy siten merkittävästi vaikuttamaan asumiskustannuksiin. Kristillisdemokraatit näkevät Helsingissä ongelmia sekä kohtuuhintaisten vuokra- että omistusasuntojen tuotannossa.  Vuokra-asumisen jatkuva kallistuminen vaikeuttaa muiden pientuloisten rinnalla etenkin pieniä asuntoja tarvitsevien opiskelijoiden toimeentulon edellytyksiä. Varsinkin yhteiskunnalta tukea saavan vuokra-asuntotuotannon tulee toimia tarkoituksenmukaisesti niin, että näissä asunnoissa vuokrataso on merkittävästi markkinahintaa alhaisempi. Tällä hetkellä yhteiskunnan tuki vuokra-asuntojen tuotantoon valuu rakennuttajalle sen sijaan, että se laskisi vuokria, kuten on tarkoitettu. Helsingin Kristillisdemokraatit edellyttävät, että yhteiskunnan tukea vastaanottaessaan rakennuttaja sitoutuu pitämään vuokran merkittävästi markkinatasoa alempana.

Yhtenä merkittävänä keinona laskea asumisen kustannuksia Helsingin Kristillisdemokraatit pitävät asuntorakentamisen ylisääntelyn purkamista. Esimerkiksi Helsingin kaupungin asettama keinotekoinen vaatimus uusien asuinrakennusten asuntojen keskimääräisestä neliömäärästä aiheuttaa tilanteen, jossa pieniä asuntoja ei rakenneta kysyntää vastaavalla vauhdilla. 75 keskineliömäärän vaatimus tuottaa jatkuvasti ylisuuria asuntoja, joihin tavallisella palkansaajalla ei ole varaa eikä tarvetta. Neliömäärä vaatimus ei myöskään sovi nykypäivään, kun yli puolet Helsingin talouksista on yhden hengen talouksia. Rakennusmääräysten helpottamisella voitaisiin myös laskea rakennuskustannuksia. Sääntelyn vähentämisestä huolimatta tulee kaupungin varmistaa riittävä perheasuntojen rakentaminen.

Kaupunki ei maankäytössä saa alistua rakennusliikkeiden talutusnuoraan. Kaavoittaessaan uusia tontteja ja luovuttaessaan rakennusoikeuksia rakennuttajille, kaupungin on samalla asetettava aikarajat sille, millä aikataululla uusia asuntoja on tuotettava. Kaupungin tehtävä ei ole tukea rakennusliikkeiden suhdannesuunnittelua, vaan varmistaa, että asuntoja tuotetaan kaikissa tilanteissa riittävästi vastaamaan asuntopulaan. Kaupungin on myös oltava aktiivinen uusien asuinalueiden rakennuttamiskäytäntöjen muokkaamisessa siten, että myös pienemmät rakennuttajat voisivat jättää oman tarjouksensa. Tämä onnistuu jakamalla urakat pienempiin kokonaisuuksiin. Varmistamalla pienempien toimijoiden mahdollisuuden osallistua tarjouskilpailuihin lisätään kilpailua, mikä osaltaan pitää rakentamisen kustannuksia kurissa.

Tuetun asumisen pelisääntöihin Helsingin Kristillisdemokraatit vaativat muutoksia, jotka takaisivat HITAS-rakentamisen alkuperäisen tarkoituksen toteutumisen. HITAS-asunnon on tarkoitus mahdollistaa kohtuuhintainen asuminen, ei turvata asuntosijoitussalkun tuottoa. HITAS-asumisen sääntöihin on kirjattava lauseke, joka rajoittaa vuokratasoa, jota HITAS-asunnosta saa pyytää eteenpäin vuokratessa. Kahden HITAS-asunnon omistaminen tulee olla sallittua vain asunnonvaihtotilanteessa rajatun ajan. Kristillisdemokraatit ovat myös huolestuneita uusien HITAS-asuntojen kohtuuttomista hoitovastikkeista ja edellyttävät järjestelmän tarkistamista ja parantamista.

Helsingin Kristillisdemokraatit esittävät, että yhteistyötä poliisin, sosiaalitoimen ja koulujen kanssa lisätään asuinalueiden turvallisuuden ja yleisen viihtyvyyden lisäämiseksi.

 

Asuminen      (Lähde: 2011 tilastotietoja Helsingistä)

 

Asuntokanta 2009                                       Helsinki          Helsingin seutu

Asuinhuoneistoja yhteensä                        325 818          671 413

Pientaloissa, %                                           13,2                32,0

Omistusasuntoja, %                                    44,7                53,2

Vuokra-asuntoja, %                                    44,7                36,7

Asumisväljyys, m2/henkilö                          34,2                35,7

Asumiskustannukset 2010

Kaksion vuokra keskimäärin €/kk                 730

Vanhojen osakehuoneistojen hinta, €/m2    3 537

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

7.    Ympäristö ja rakentaminen

Helsinki tarvitsee keuhkonsa, jotka sitovat hiilidioksidia ja puhdistavat ilmaa. Helsingin on lisättävä puiden istutusta sekä ympäristö- että viihtyvyyssyistä koko alueellaan.

Kaupungin vihersuunnitelmaa on päivitettävä. Keskuspuisto sekä Sipoon-korven kansallispuisto on säilytettävä ja suojeltava rakentamiselta.

Santahaminan varuskuntasaari on säilytettävä pääosin luonnonvaraisena eikä raivattava sitä asuinalueeksi, mikä edellyttäisi massiivisia ja kalliita liikennejärjestelyjä ja lisäisi liikennemääriä ja päästöjä myös sinne johtavilla alueilla.

Itä-Vantaalle valmistuvasta jätevoimalasta huolimatta kulutustavaroiden kierrätystä, jätteiden talteenottoa ja hyötykäyttöä on Helsingissä edistettävä. Kierrätyskynnystä on madallettava jätehuollon hinnoittelun, neuvontapalveluiden parantamisen, keräyspisteiden lisäämisen ja keräysastioiden tarkoituksenmukaisen sijoittamisen avulla.

Helsingin on kannettava vastuunsa Itämeren suojelusta. Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) on velvoitettava selvittämään Suomenlahtea vähemmän kuormittava vaihtoehto sille, että se laskee viemärivedet Katajaluodon edustalle.

Helsingin rannat eivät saa olla ainakaan puhdistamattoman aurauslumen kaatopaikkana. Lumenkuljetus kantakaupungista sopiviin vastaanottopaikkoihin on järjestettävä ympäristön kannalta kestävällä tavalla.

Helsinki on turisti- ja kongressikaupunki, jota on kehitettävä kansainvälisestikin houkuttelevana matkailu- ja tapahtumakohteena sen omista vahvuuksista käsin, koska sillä on tärkeä taloudellinen merkitys elinkeinotoiminnalle.

Pienveneiden septitankkien tyhjennyslaitteiden asentamista Helsingin venesatamisiin on lisättävä ja laitteiden toimivuutta valvottava yhteistyössä veneseurojen kanssa. Kaupungin valmiutta öljykatastrofin torjumiseen Suomenlahdella on lisättävä yhteistoiminnassa muiden viranomaisten kanssa.

Sekä täydennys- että korjausrakentamisessa on rakennusvalvonnan tasoa parannettava ja kiinnitettävä enemmän huomiota paitsi energiatehokkuuteen myös rakentamisen laatuun ja rakennusten pitkäikäisyyteen. Rakennettaessa rannikolle ja matalalla sijaitseville alueille on huomioitava ilmastonmuutoksen vaikutukset: vedenpinnan kohoaminen, tulvariskit ja lisääntyvät rajuilmat.

Kaupungin on asuinalueilla kannettava vastuunsa etenkin viheralueidensa pintavesistä, esimerkiksi ojittamisella, patoamisella tai niiden ohjaamisella tai pumppaamisella viemäriverkostoon, etteivät ne aiheuta kosteusvahinkoja rakennuksille.

Ympäristö ja Energia           (Lähde: 2011 tilastotietoja Helsingistä)

 

Pääkaupunkiseutu v. 2010

Veden kulutus asukasta kohti                                            240 l/vrk

Jätehuolto

Vastaanotettu jäte, 1 000 tonnia                                        612,8

Jäte/asukas, tonnia/vuosi                                                  0,6

Helsingin sataman tavaraliikenne                                       v. 2010

Kansainvälinen tavaraliikenne (1 000 tonnia) 10 842

 

 

 

8.    Energiantuotanto

Helsingin energiahuolto on optimoitava kokonaisvaltaisesti ja huolella laaditun aikataulun mukaan. Energiansäästöä, kuten led-tekniikan käyttöä valaistusratkaisuissa, on suunnitelmallisesti lisättävä kaupungin tiloissa ja rakennushankkeissa. Sitä on edistettävä kaupungissa toimiville yrityksille ja yhteisöille sekä kaupunkilaisille annettavilla ohjeilla. Energian säästämiseksi tarvitaan rakennusten energiasertifikaatit sekä tukea ilma- ja maalämpöpumppujen asentamiseen ja aurinkoenergian tehokkaampaan hyödyntämiseen.

Merilämmön käyttöä on lisättävä Vaasan asuntomessualueen (2008) kokemuksia hyödyntäen etenkin uusien merellisten asuinalueiden energiahuollossa, mikä keskitetyn matalaenergiaverkon avulla mahdollistaa myös talojen viilennyksen kesäisin.

Kaukolämpö soveltuu parhaiten kerrostaloihin ja tiiviisiin asuinalueisiin. Etenkin lapsiperheet suosivat kuitenkin väljempää asumista eikä kaukolämpöön liittyminen välttämättä ole taloudellisesti ja teknisesti edes mahdollista. Sen takia on tärkeää tukea myös hajautettua uusiutuvaa energiantuotantoa, kuten lämpöpumppujen käyttöönottoa, pientaloalueilla. Myös aurinkoteknologian käyttöönottoa rakennusten lisäenergiana pitää edistää.

Helsingin energiantuotannon on pohjauduttava ihmisten ja ympäristön turvallisuuden kannalta kokonaistaloudellisesti kestäviin ratkaisuihin. Helsingin Energian hiilivoimalaitokset ovat tekniikaltaan maailman puhtaimpia. Sähkön ja kaukolämmön lisäksi ne tuottavat kaupungille merkittävää taloudellista hyötyä. Hiilivoimaloista luopuminen pelkillä ideologisilla perusteilla olisi edesvastuutonta.

Hiilidioksidin talteenottoa ja hyödyntämistä sekä vaihtoehtoisten energiantuotantomuotojen käyttöönottoa harkittaessa on otettava huomioon pitkän aikavälin kokonaisvaikutukset kaupungintaloudelle ja ympäristölle.

Tuulivoimapuisto kannattaa sijoittaa paikkaan, jossa huolto- ja korjaustyöt on edullista toteuttaa eikä siitä aiheudu vaaraa veneilijöille ja merenkululle eikä kohtuutonta haittaa linnustolle. Sopivia sijoituspaikkoja voisi olla esimerkiksi Santahaminan ja Isosaaren sotilasalueilla, Porkkalanniemellä tai Hankoniemellä.

Helsingin Energian kehitysohjelma on uusittava koko kaupungin näkökulmasta. Esitetyt ratkaisut luovat paineita sekä veroprosentin että kaukolämmön hinnan nostamiseksi. Lämmityskustannusten nousu lisää sekä kaupungin omien kiinteistöjen käyttökuluja että asumiskustannuksia, jotka jo nyt ovat monille kohtuuttomat. Suunniteltuihin mittaviin investointeihin sisältyy epävarmuutta, kuten tulevaisuuden ympäristöratkaisut, polttopuun saatavuus ja hinta, sekä kaukolämmön tarpeen väheneminen energian säästön seurauksena ja kaukolämmön kilpailuaseman muutos.

 

9.    Liikenne ja joukkoliikenne

Joukkoliikennettä on kehitettävä houkuttelevammaksi hinnoittelulla ja aikatauluilla sekä vastaamaan paremmin kaupunkilaisten tarpeita ja mahdollisuuksia sen käyttöön. Joukkoliikenteen heikko lenkki on poikittaisliikenne jota tulee kehittää. Maankäytöllä vaikutetaan ratkaisevasti joukkoliikenteen toimintaan. Siksi maankäyttö tulee suunnitella niin, että mahdollisimman monelle tarjotaan mahdollisuus valita joukkoliikenne ensisijaiseksi liikennemuodokseen. Kannatamme joukkoliikennettä, mutta emme vastusta yksityisautoilua, josta etenkin monet lapsiperheet ovat riippuvaisia. Yritystoiminnan edellytyksiä ei myöskään pidä rasittaa esimerkiksi tietulleilla tai ruuhkamaksuilla.

Runsaslumisiin talviin pitää varautua paremmin, parantamalla kaupungin ja taloyhtiöiden yhteistyötä lumenpoistossa. Pysäköinnistä maksavia kaupunkilaisia pitää myös palvella niin, että heillä on mahdollisuus pysäköidä autonsa asianmukaisesti eikä kaduille kasattuihin lumikasoihin. Jotta asuinkatujen auraus helpottuu, pitää kaupungilla olla valmiudet väliaikaisten parkkipaikkojen perustamiseen esimerkiksi muuten käyttämättömille toreille, urheilukentille tai muille tarkoitukseen sopiville paikoille talvikauden aikana.

Katupöly on pahimmillaan kantakaupungissa ja pääväylien varsilla keväisin kuivalla säällä, tuulen ja liikenteen nostaessa pölyä ilmaan, mutta ongelma ilmenee myös lähiöissä. Siitä kärsivät Helsingissä lähes kaikki, mutta erityisesti astmaatikot, pienet lapset, keuhkoahtaumaa sekä sydän- ja verisuonitauteja sairastavat. Kaupunki voi käyttää hiekoitukseen hyvälaatuista mursketta, kohdentaa hiekoituksen oikein, huolehtia lumen ja hiekan poistosta jo talvisin, puhdistaa kadut keväällä heti sään salliessa käyttäen pölyämisen estäviä välineitä sekä pesemällä kadut lopuksi.

Henkilöautoliikenteen vähentämiseksi pitää etätyön ja joukkoliikenteen työmatkalippujen käytön mahdollisuuksia lisätä ainakin kaupungin työpaikoissa. Vähäpäästöisemmän autoteknologian, kuten hybridi- tai sähköautojen, käyttöönottoa kannattaa edistää alkaen kaupungin omista ajoneuvoista.

Raideliikennettä on edelleen kehitettävä joukkoliikenneverkoston toimivuuden kokonaisuus huomioiden. Espooseen laajentuvan länsimetron lisäksi on perusteltua siirtää Jokeri-linja raiteille poikittaisliikenteen parantamiseksi. Ydinkeskustasta on saatava nopea raideyhteys Östersundomiin, jonne rakentuu uusi kaupunkikeskus. Asemien yhteyteen tarvitaan lisää liityntäpysäköintipaikkoja henkilöautoille.

Turvallisia kävely- ja pyöräteitä, joissa jalankulkijan ei tarvitse pelätä jäävänsä polkupyörän alle, on rakennettava lisää. Niiden aurauksesta on runsaslumisinakin talvina pidettävä huolta, että niitä voivat turvallisesti läpi vuoden käyttää myös lapset, ikäihmiset ja liikuntarajoitteiset kaikkialla kaupungissa.

Liikenne         (Lähde: 2011 tilastotietoja Helsingistä)

 

Rekisteröityjä henkilöautoja 31.12.2010                      232 515

Kaupungin sisäinen joukkoliikenne                              v. 2010

Matkat yhteensä, milj.                                                  199,4

–       Linja-autoliikenne                                                 86,2

–       Raitioliikenne                                                        54,5

–       Metroliikenne                                                        57,1

–       Lauttaliikenne                                                       1,6

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

10.  Pääkaupunkiseudun kehitys

Helsinki ja koko pääkaupunkiseutu ovat Suomen kannalta tärkeä aluekokonaisuus jonka hallintoon ja kehittämiseen pitää löytää kestäviä ratkaisuja. Yhteistyö pääkaupunkiseudun kuntien välillä on viime vuosina lisääntynyt, mutta se vaatii yhä kehittämistä. Alueen kuntien välillä yhteistyötä tarvitaan etenkin terveydenhoidon, liikenteen, joukkoliikenteen ja kaavoituksen parantamiseksi. Helsingin taakkaa koko seudun asukkaiden palveluntarjoajana on kevennettävä ja sitä tulee jakaa muiden alueen asukkaiden kanssa.

Helsingin Kristillisdemokraatit suhtautuvat avoimesti erilaisiin yhteistyöratkaisuihin metropolialueen tulevaisuuden ja kehityksen turvaamiseksi. Kristillisdemokraatit pitävät pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä parhaana vaihtoehtona. Näemme kuitenkin, että tarvitaan perusteellista selvitystä eri vaihtoehdoista. Avainasemassa selvitystyössä ovat pääkaupunkiseudun kuntien, Uudenmaan liiton ja valtion laaja-alainen yhteistyö.

Pääkaupunkiseudun kehittämisen lähtökohtina on oltava lähidemokratian kunnioittaminen ja toteutuminen sekä vaikuttavien ja riittävien lähipalveluiden turvaaminen kaikille alueen asukkaille.